Olin odottanut vähän kauhulla tapaamista tädin vanhan ruunan Reiskan kanssa, jonka omistaa nykyään hänen hyvä ystävä ja jolla siis saatiin mennä ratsastamaan. Kävin kesällä Reiskan selässä vähän, oli tosi kuuma päivä ja silloin hepan kiinnostus taso oli noin nolla ja minä lapsuuden muistoista kankeana selässä :DD Tosiaan, olen joskus n.11v ollut samaisen kavioeläimen selässä itkukurkussa puoliväkisin, mutta tänään meillä meni oikeestaan aika tosi hyvin!
Reiskan kaverina asustelee kirjava issikkaruuna, joka lähti seuraksi maastolenkille. Eli päästiin siis porukassa liikenteeseen. Olin todella über tyylikkäänä ikivanhassa ratsastuskypärässä,housuissa ja puoli rikkinäisissä talvisaappaissani ilman meikkiä tietenkin! Joten varoitan jo etukäteen kuvien raakuutta :DD
Tosiaan, Reiska käyttää lännensatulaa ja minähän en vielä ole moiseen varustukseen tutustunut, mutta tämän lenkin jälkeen voin sanoa, että aivan todella ihana kapine maastoiluun. Keventäminen oli vähän haasteellista, mutta vaikka mentiin kiitolaukkaa ja kerran jopa alamäkeen, niin pysyin selässä eikä kovin pahaa 'täältähän voi lentää alas'-tunnetta tullut kertaakaan! Ihanan kevyt heppa tämä on edestä ja ex-ravurina herkkä pohkeelle(ja muutenkin). Enjoy some pics..
Jalat harottaa kun jätkä tykkää vaan lampsia...
Pieni pyöreä issikkakin näkyy tässä :>
Meidän vanhus taipuukin näin nätisti, tässä teille jotka sanoo et ex-ravureil ei voi ratsastaa laadukkaasti.
Effe-koira oli myös mukana lenkillä, voin kertoa, että oli pikkusen väsynyttä koiraa tuon jäliltä. Pysyi kuitenkin tosi hyvin mukana heppojen vauhdissa!
Lupaan postailla jotain muutakin kuin mun ainaisia poni-juttuja, heti kun mun elämässä tapahtuu jotain muutakin kuin poneja..:D
No comments:
Post a Comment