Riding my unicorn

Oon miettinyt hieman, että perustaisin erillisen hevosblogin, sillä mulla tulee aiheesta hyvin paljon juttua tänne enkä tiedä kuinka monia ne kovin paljoa kiinnostavat. Hevosblogille voisi sitten kerääntyä erikseen aiheesta kiinnostuneet lukijat. Kuitenkin talvi-kaudella hevoskuvia tulee vähemmän kun ei ole niin paljon porukkaa tulossa kuvailemaan jne. Blogini on kuitenkin minun ja kertoo minusta ja tekemistäni asioista ja hevoset vievät kuninkaan osan elämästäni joten on luonnollista, että kirjoittelen niistä. Tavallaan siis koen, että on helpompaa pitää vain yhtä blogia ja laittaa kaikki siihen, kuitenkin on nuo luokitukset jokaisessa postauksessa ja sivupalkista voi klikkailla vain itseä kiinnostavien aiheiden postauksia jos tahtoo.

Tänään kävin ystäväni Rasmuksen lävistysliikkeessä hengailemassa ja samalla sitten tuli otettua napalävistys. Edellisenä kesänäkin minulla se oli ja korkeiden ratsastushousujen takia piti luopua siitä, kun ne painoivat juuri lävistyksen kohdille inhottavasti eikä päässyt parantumaan. Muutenkin ratsastuksen kannalta napalävistys ehkä hieman epäkäytännöllinen, kun miettii hevosen selkään nousua ja sieltä alas tuloa. Kauneuden eteen pitää vähän nähdä vaivaa ja kikkailla näköjään.

Sattui ehkä muistamaani enemmän ja meinasi silmissä sumetakin jännityspaniikin takia, että kiva.

Kävin myös tätini ja mummoni omassa kampaamossa Hiusstudio Queenissä, kulmat ja hiukset saivat kyytiä. Sain myös kiireen takia värväytyä mummon juurikasvun värjääjäksi, oli aika jännää, mutta ihan kunnialla sain sudittua värit. Ei taida olla minusta tuohon hommaan pidemmän päälle, mutta hyvä pitää kaikki ovet avoimina. Voisin olla kampaaja-arkeologi.

Poneilin tänäänkin, ratsuna jälleen rakas Liekkini. Toinen tätini halusi tulla katsomaan ratsastustani, joka meni tänään vähän niin ja näin. Osittain syytän kyllä uusia housuja, jotka eivät ole vielä muotoutuneet ja siksi oli outoa, en saanut istuttua satulaan kunnolla.

Ryhti on yleisesti ottaen parantunut vähän tai jotenkin tänään onnistuin skarppaamaan sen suhteen. Ohjat on edelleen liian löysät kun oon Kimmon kanssa opetellut pohkeella ratsastamista niin hanakasti, että jäänyt ohjat käyttämättä. Nyt onkin urakka saada ne taas pidettyä kädessä. Ratsastus on kyllä ehdottomasti niitä lajeja, joissa ei voi tulla valmiiksi ikinä.

Huomatkaa hei miten truu oon kun meen ratsastaakkin Mansonin paidassa!!!

Se katse, missä se onkaan, ah jossain aivan muualla kuin edessä. Minä ja romanttinen haaveileva katseeni aina kun minua kuvataan lol. Joo en kyl ehdi ikinä hevosen selässä pahemmin haaveilemaan.

Näyttäis siltä, että käytän pohjettakin aivan liian vähän kun ei oikein ole taipunut tuo poni nyt tässä(kään) kuvassa. Varmaan ihan hyvä, että joskus menee aivan päin seiniä ratsastus. Tulee opittua sitten yhtä ja toista, että missä tilanteessa mitäkin ja miten paljon ja miten.

Kuvat on vähän huonoja, ilman salamaa otettuja pokkarikameralla, joten laatu ei päätä huimaa. Lauantaina olisi vielä ilmeisesti yksi tunti tiedossa, toivon kovasti Liekkiä taas. Varsinkin kun tänään ei mennyt ihan nappiin tuo homma.

Postailen ehkä huomenissa lisää, mm. kuvia äidin häistä. Minun look on melkoisen Liisa Ihmemaassa vaikutteinen!